Se
Uusin Jälkisäädös




Kun mahta coetta walotta ja kertoa nijden

Mousqueterareijten

ja nijden
Hywien Asuckaiden

waiheista, yleensä ja eritoten
käsitellen heidän spirituaalisia kilwoituxiansa
maallisen waelluxensa yhä kestäessä.





_____Cum Gratia § Privilegio Sacr. HWW § KHA ____

Präntätty HELSINGFORSISA, ulosannettu sildä Kullatun Wasican Tähdistöltä sijnä Baccuksen Waldacunnasa sinä 1. päiwänä Aprilis Cuusa Anno Domini 1999. Uudellen präntijn annettu A: Waseliuxelda sinä 24. päiwänä Joulu=Cuusa A:D: 2014

Alkupuhe

Tässä waatimattomassa teoksessa mainituilla persoonilla, sattumuksilla tai yleisesti ja aiwan erityisesti ei yhtään millään ole mitään yhteistä olewaisen kanssa. Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet olewiin tai olleisiin ihmisiin, asioihin tai kaluihin eli esineisiin owat täysiä sattumuksia.

Sijs, hywää­tarkoittawa lukija, tehkää nijn hywin ja käyttäkää tätä pientä kirjaa oikein. Tutkikaa sen sanoja sydämessänne ja laulakaa sen weisuja keweällä mielellä. Älkää nostako mitään lastiksi henkenne päälle, waan olkaa armollisia nijn itsellenne kuin myös nijlle teidän lähimmäisillenne.

Me rohkenemme asettaa kunnianarwoisalle lukijallemme pienen toiween. Nimittäin halumme on, että Hän tutustuisi myös muihin wastaawan-laatuisiin teoksiin, jolloin nijhin wertaamalla tämä pieni kirja awautuu aiwan uudella tawalla Hänen silmillensä cuin myös hengellensä. Tilanpuutteen wuoksi ei tässä kuitenkaan woida julkistaa eli kertoa sitä, mitkä nämä mainitut teokset mahtawat olla, waan jääköön se lukijan oman harrastuksen eli ahkeruuden waraan, ja onhan se ilmiselwää nijlle, joilla on silmät nähdä ja corwat cuulla.

Kas niin, pakanallisen innon elähdyttämät, hywäätarkoittawat lukijat, armolliset Siskot ja Weljet Baccuksessa! Asiaan...

— C:J:Lewentörst d. Lyckelige

Henkilöitä, jotka ovat maininnan ansainneet

Antero – Mousquetööri. Hänet pitää kokea luonnossa.

Antti – Rumpali, josta tuli Mousquetööri.

Ari – Mousquetööri ruotsalaisella Mousquetilla; osaa vielä kerran tehdä säämiskää.

Ari-Pekka – Furiiri ja Auditööri. Käytteli muutakin kuin sanan säilää.

Erkki – Mousquetööri, jonka takki hurmasi kaikki naisenpuolet. (Katsokaapa myös hänen kenkiään.)

Esko – Edusti hengellistä säätyä, Akatemian kasvatti ja kansalainen.

Hannu – Käytännöllinen Mousquetööri, sittemmin profossi, tunnettu myös sarvistaan.

Heikki – Mousquetööri. Hillitty herrasmies. Ollut monessa mukana.

Ilpo – Tykkijunkkari. Merikarhu, jolle mikään tykki ei ole liian suuri.

Janita – Kaupungin Hywä Asukas. Omaa kielilläpuhumisen lahjan.

Jarmo – Taiston poika, joka ei ole kauas puusta pudonnut, Mousquetööri.

Jouko – Yleisesti tunnettu Girtynä. Mousquetööri ja taiteilija.

Juha – Kaupunginkapteeni, majuri Armeijassa. Seurannut Mousquetöörien temppuja ja kaswattanut harmaita hiuksia.

Reiska – Mainittu joskus myös Reinona. Kaupungin Hywä Asukas.

Sakari – Mousquetööri (vai oliko se Konstaapeli) ja mestariampuja.

Sauli – Hillitty ja ystävällinen Mousquetööri.

Taisto – Kenttävääpeli. Mainittu myös Pappa Wilkmanina. Ei aivan keveintä sarjaa.

Tuomo – Mousquetööri, laajalti tunnettu turkkilaisesta sapelistaan ja Kravatti-Neulastaan.

Se Ilosanoma Janitalta

1. Luku

Mousquetöörijoukon polviluku, ei aivan Aabrahamista alkaen, Yhdistyksen sikiäminen, nimi ja syntyminen.

Helsingin Wanhan Waruswäen ja Kaupungin Hywien Asukkaiden syntykirja.

2. Alussa oli vilpitön halu ja hyvä yritys, ja siihen se olisi jäänytkin.

3. Mutta niin tuli Sveaborgin linnoituksen 250-vuotisjuhlat, ja jotain täytyi tehdä.

4. Ja niin perustettiin Helsingin Wanha Waruswäki ja Kaupungin Hywät Asukkaat ry.

5. Ja tämä tapahtui kevättalvella Anno Domini 1996.

Se ilosanoma Janitalta

2. Luku

Säv. Fr:s Sång N:o 49 (Som nu och emedan...) 

Pullon jos vain saamme,

Siitä ryypyt ottakaamme.

Kolpakot jaamme.

Sitten kohta veisatkaamme.

–Janitaa

–Auttakaa.

Hältä kohta polvet notkahtaa.

–Ystävää,

–Viehkeää,

Ei saa jättää ojaan nukkumaan.

Se ilosanoma Janitalta

3. Luku

Säv. Fr:s Sång N:o 56 (När jag har en plåt at dricka...) 

I

Mikä työtä vailla

Vetää neidot luokseen.

– Erkin takki . . . varmaankin.

Lumouksen lailla

Tehoo naisenpuoleen.

–Erkin takki . . . tietenkin.

Kerran sen sain; lainaks’ vain.

Hetkeks’ pieneks’ onnen sain.

II

Maksaa voisi siitä

Taalareita vuoren.

– Erkin palttoon . . . jos vain saa.

Miks’ ei rahat riitä.

Sillä neidon nuoren

– Erkin takki . . . houkuttaa.

Oispas saanut syntyä

Murheen laaksoon . . . Erkkinä!

 

Se Ilosanoma Ilpolta

1. Luku

Ilpo saa aikaan tykin rakentamisen, ja ei se siihen vielä lakkaa.

Ilpon, Tykkijunkkarin ja Merikarhun, Ilosanoman alku.

2. Niinkuin on kirjaan kirjoitettu: »Katso, teille lähetetään kylmän raudan seppä ja hän on tekevä teille Tykin.»

3. »Ja huutavan ääni kuuluu erämaassa: Gif fyr!»

4. Niin Ilpo saarnasi tykin tekemisen puolesta.

5. Ja jotkut uskolliset vaelsivat hänen puoleensa ja heidän kanssaan Ilpo teki Pronssista, Raudasta, Tammesta ja Vaahterasta Tykin.

6. Ja hän saarnasi: »Tykin jälkeen tehdään vielä Mörssäri, tai en ole kelvollinen edes kengänsolkiani kiinnittämään.»

7. Kohta senjälkeen Kapteeni ajoi hänet laivalleen.

8. Ja hän oli laivalla neljäkymmentä päivää ja Meren jäät kiusasivat häntä.

9. Mutta sittenkuin tuli vapaavuoro, tuli Ilpo Kaupunkiin ja saarnasi: »Nyt on Mörssärinteon hetki tullut lähelle, tehkää parannus ja ryhtykää töihin.»

10. Ja kulkiessaan Rantakasarmin krouvissa hän näki Erkin ja Hannun nauttivan olutta, sillä he olivat janoisia.

11. Ja Ilpo sanoi heille: »Seuratkaa minua, niin teemme yhdessä Mörssärin».

12. Kohta he jättivät tuoppinsa ja seurasivat häntä.

13. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Anteron ja Sakarin, heidätkin Baccuksen töissä.

14. Ja kohta hän kutsui heidät ja he jättivät Reiskan pöytään ja seurasivat Ilpoa.

15. Ja niin he tekivät myös Mörssärin ja heidän maineensa levisi kohta kaikkialle ympäri koko Sveaborgia.

Se ilosanoma Ilpolta

 

Säv. Fr:s Ep N:o 25 (Blåsen nu alla...) 

Nyt riemuitkaamme.

Kun ampua saamme

–Tykillä.

Ruuti mitatkaamme

–Jo äkkiä.

Suuntaa ja ammu.

Pian viiniä kannu

–Tyhjennä.

Ryyppää ja sammu

–Kuin kynttilä.

V:cllo - - -

Krouvari ahkeroi.

Sankarit teutaroi.

Tykkiä kääntää ja työntää ja vääntää kaikki, jotka voi.

Erkki lunttuun puhaltaa

–Ei saa.

V:cllo - - -

Se ilosanoma Ilpolta

2. Luku

Säv. Fr:s Ep N:o 23 (Ach, du min Moder...) 

Iloitse tytär Jerusalem siitä pronssisesta kanuunasta. – Kaikesta huolimatta.

I

Miksi Erkkiseni

Puhaltamaan meni

Sytytetyn luntun hiileen.

Taivas ja valo!

Mikä tulipalo!

Matkaansaattoi tämän kiireen!

Viinahuurut Erkin

Antoi valomerkin

Pituudeltaan toista syltä.

Paloi partakarvat,

Ennestäänkin harvat,

Hävis’ viikset huulen yltä.

–Jos hän sisään hengittää

–Varmaan räjähtää.

- - - Corno - - -

–Kohta räjähtää.

II

Miksi Erkki pieni,

Ryyppäsit kuin sieni,

Tyytynyt et pelkkään kaljaan?

Riittänyt ei viini,

Tartuit puteliini,

Hukuit kärsimysten maljaan.

Sankki otti tulta.

Miksi Erkki kulta

Puhalsit sä tykin suuntaan?

Nyt ei mikään auta,

Vaikka Jumal’auta

Juoksit heti piiloon puun taa.

–Korvat kiinni, paetkaa.

–Kohta laukeaa!

- - - Corno - - -

–Tykki laukeaa.

III

Voi Erkkiseni,

Läheltäpä meni.

Kuula puhkas’ Maurin rummun.

Penkkaan se iski,

Viereen jonkun piskin.

Säikäytti vanhan mummun.

Tykki tulta syöksi,

Päivä muuttui yöksi,

Savu auringonkin peitti.

Erkki männyn juureen,

Nokkospuskaan suureen.

Kohta pitkäksensä heitti.

–Kuorsaustaan kuunnelkaa!

–Kiinni tarttukaa.

- - -Corno - - -

–Putkaan kantakaa!

Se Ilosanoma Tuomolta

1. Luku

Kertova siitä, kuinka Tuomo sai riistettyä turkkilaiselta sapelin.

Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuinka itse kukin asiat todeksi ymmärtää,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani omatuntoani, päättänyt kirjoittaa siitä sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, miten sain itselleni sen kuuluisan turkkilaisen sapelin,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Se ilosanoma Tuomolta

 

Säv. Fr:s Ep N:o 1 (Gutår båd’ natt och dag...) 

I

Veljet, mua kuunnelkaa,

Huiminta tarinaa.

Kun ulkomailla,

Ryyppyä vailla,

Menin mä tavernaan.

Maljoja nostamaan.

–Siellä näin mä turkkilaisen;

–Synkän koirankuonolaisen.

–Juovan pelkkää vettä.

–Kauhistuin mä että,

–Joudun

–Itsekin mä sitä maistamaan.

II

Kun pyysin rommia,

Saivat nyrkit hommia.

Turkkilainen lakkas’

Juomasta ja nakkas’

Minua kupilla.

Se tahtoi tapella.

–Heitti mua miekallansa.

–Pysynyt ei paikallansa.

–Siksi lähdin pakoon.

–Juoksin toiset lakoon.

–Mutta

–Sainpas sentään tämän sapelin.

 

 

Se ilosanoma Tuomolta

2. Luku

Siitä hopeisesta Kravatti-Neulasta

Ja tapahtui niinä päivinä, että Kaupunginkokoukselta kävi käsky, että koko Mousquetööri -Joukko oli verolle pantava.

2. Tämä Verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Juhan ollessa Kaupunginkapteenina.

3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin voimiensa ja omaisuutensa jäljestä omaan linnoitukseensa tai kaupunkiinsa.

4. Niin Tuomokin lähti Martinlaaksosta, Vantaan kaupungista, alas Sveaborgiin, verolle pantavaksi, sillä hän oli Mousquetöörien huonetta ja lukua.

5. Niin tapahtui hänen sinne tullessaan, että pimeys oli jo ehtinyt laskeutua.

6. Ja sillä seudulla oli Mousquetöörejä valleilla vartioimassa yöllä linnoitusta.

7. Samassa heidän edessään seisoi Tuomo, ja suuri kirkkaus loisti hänen Kravatti-Neulas- taan, ja he peljästyivät suuresti.

8. Mutta Tuomo sanoi heille: »Älkää peljätkö, sillä minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikille Mousquetööreille.

9. Tänä päivänä olen päättänyt maksaa Ylitsevuotavaisuussuostunnan Kravatti- Neulastani.»

10. Ja yht’äkkiä oli Tuomon ympärillä suuri joukko maallista sotaväkeä ja he ylistivät hänen päätöstään näin sanoen:

Se ilosanoma Tuomolta

 

Säv. Fr:s Ep N:o 2 (Nå, skrufva fiolen...) 

Nyt tähti on syttynyt

Yöhömme tuikkimaan.

Sitä seurata

Aina haluan.

Se ryypyn suuntaan johtaa.

Siis krouviin jo astu

Ja maljasi kohota!

Punaviiniä.

Eliksiiriä.

Pian sulle kuukin hohtaa.

Jos kuivuu kurkkus sun,

Niin viinilasin kohtaat.

Sen pohjaan kallistat.

Se onneen johtaa.

- - - V:cllo - - -

Tuomon piikkiin!

Nyt jäit sä kiikkiin,

Veljet, tulkaa juhlimaan.

Se ilosanoma Tuomolta

3. Luku

Tuomo puolustaa mousquetöörejä, joka sapattina käwiwät krouwissa.

Nijn tapahtui eräänä sapattina, että Tuomo ja joukko mousquetöörejä kulkiwat Rantakasarmin krouwin siwuitse ja poikkesiwat ryypylle.

2. Silloin muutamat raittiuden ystäwät sanoiwat: »Miksi teette, mitä meillä ei ole lupa tehdä sapattina?»

3. Mutta Tuomo wastasi heille ja sanoi: »Ettekö ole lukeneet, mitä Erkki teki, kun hänen oli jano,

4. kuinka hän meni Eläintieteelliseen museoon, otti käärme-purkit ja ryyppäsi spriitä ja tarjosi seuralaisilleenkin, waikkei näille kellekkään tarjottu kelwannut.

5. Ja hän sanoi heille: »Erkin jano on sappattiakin suurempi. Katsokaa ja nähkää kuinka hänen poskensa nytkin punoittawat. Woiko tästä muka seurata muuta kuin siunausta?»

Se ilosanoma Tuomolta

 

Säv. Fr:s Ep N:o 9 (Käraste bröder, systrer och vänner...) 

Ilta on tullut, taas krouvin luokse

Janoava sielu kiireesti juokse.

Siellä sua oottaa malja

Tai vaahtoava tuoppi kaljaa.

Tornissa kohta kello lyö kuusi,

Väistykää tieltä! Esko jo huusi:

Sana kulkee ennen miekkaa!

On kielenikin niinkuin hiekkaa.

- - - V:cllo- - -

Viinit ranskalaiset;

- - - V:cllo- - -

Ihanimmat naiset

- - - V:cllo- - -

Erkki jo kohta sisään taluttaa.

Ari-Pekka huitoo hansikkaallaan.

Joka siitä maistaa, haasteenkin saa.

Furiirimme säilä

Loistaa niinkuin päivä

Haastaa Girtyn duelliin.

 

Se Ilosanoma Arilta

1. Luku

Siitä, kuinka Erkki pääsee pois arestista, hakee pullonsa kätköstä ja alkaa laulaa.

Alussa oli Paloviinaa, ja Paloviina oli kirkkaassa Pullossa ja Paloviina oli Hyvää.

2. Se oli alussa Pullossa.

3. Kaikki on saanut syntynsä Sen kautta ja ilman Sitä ei olisi syntynyt sitä, mikä syntynyt on.

4. Oli mies, profossin arestista päästämä, ja hänen nimensä oli Erkki.

5. Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

6. Mutta hänellä oli seimeen kätkettynä pullo viinaa ja hän sanoi: »Olen huutavan ääni krouvissa ja jos saan laulaa teille, tarjoan teille jokaiselle ryypyn.»

7. Ja sana tuli lihaksi ja Erkki alkoi laulaa:

Se ilosanoma Arilta

 

Säv. Fr:s Sång N:o 46 (Hur du dig vänder...) 

I

Rautoihin lyötynä sankari on.

Mistä sai Erkkimme tään tuomion?

–Tykkiä vai,

–Vahtia sai.

–Sammahti kai, tai

Kenkien soljetko sen aikaansai?

II

Jalkapuun luokseko polkuni vie?

Ei, mutta arestiin tuttu on tie.

–Vain aamunkoi,

–Lohtua toi.

–Lauluni soi. Voi,

Tuomoko pulloni tyhjäksi joi.

Se ilosanoma Arilta

 

2. Luku

Erkki puhuu Antin kanssa takistaan ja muutenkin sekavia.

Mutta oli mies, Varusväen joukosta, nimeltään Antti, Mousquetöörien huonetta ja lukua.

2. Hän tuli Erkin tykö yöllä ja sanoi hänelle: »Erkki, me luulemme, että sinulla on tietoa.»

3. Erkki vastasi ja sanoi hänelle: »Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Joka ei nuku aamulla pitkään, ei myöskään jaksa yöllä valvoa».

4. Antti sanoi hänelle: »Kuinka voit vastata yhtä, vaikka sinulta kysytään toista».

5. Erkki vastasi: »Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Tuuli puhaltaa, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä onko se pääsi sisä- vai ulkopuolella.»

6. Antti vastasi ja sanoi hänelle: »Kuinka tämä voi tapahtua.»

7. Erkki vastasi ja sanoi hänelle: »Sinä olet Mousquetööri, etkä tätä tiedä.

8. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos ette usko, kun minä puhun teille sekawia, kuinka uskoisitte, kun puhun järjettömiä.

9. Joka uskoo minuun, woi joutua käräjille; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, waikka hän ei ole wielä Erkkiä edes selwänä nähnyt.

10. Mutta tämä on tuomio, että palowiina on tullut pöytään hänen eteensä, mutta hän ei ehdi siitä maistaa.

11. Sillä jokainen, joka ei lasitaan tiukasti kiinni pidä näkee sen tyhjentywän Erkin suuhun.»

 

Se ilosanoma Arilta

 

Säv. Fr:s Sång N:o 21 (Så lunka vi så...) 

Erkistä ja siitä poltteesta tämän kurkussa.

I

Ken tahtoo viinaa maistella,

Saa Erkin kanssa taistella.

On Erkin käsi nopea,

Ja jano polttava.

Jos et sä vahdi lasias.

Voit jättää juoma-asias.

On Erkki pian tuopillas,

Sen kohta tyhjentää.

–Ei voi Erkillemme suuttua.

–Ei voi Erkki muuksi muuttua.

–Vahdi siis lasias,

–Sillä näin yks’ ja kaks’,

–Erkki tuopin tyhjentää.

II

Jos viet sä tyttös juhlimaan,

Niin ennenkuin sä huomaatkaan

Jo Erkki häntä tanssittaa.

Jäät yksin istumaan.

Kun tahdot jotain haukata,

Ja ruokaa etees tilata.

Voi Erkki kaiken pilata.

Siks’ vahdi lautastas.

–Ei voi Erkillemme suuttua.

–Ei voi Erkki muuksi muuttua.

–Vahdi siis lasias,

–Sillä näin yks’ ja kaks’,

–Erkki tuopin tyhjentää.

Ne Mousquetöörien teot

1. Luku

Alkulause, sitten kerrotaan mitä Sveaborgin 250-vuotisjuhlavuoden jälkeen päätettiin tehdä ja kuinka Erkille sitten kävi.

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta siitä, mitä Mousquetöörit tekivät ja opettivat

2. hamaan siihen päivään asti, jolloin Sveaborgin linnoituksen 250-vuotisjuhla oli koittanut.

3. Niin Mousquetöörien ollessansa koolla he kysyivät toisiltansa sanoen: »Mitä me sitten teemme, kun juhlavuosi on ohi.»

4. Ja niin he, katsottuaan toisiinsa, vastasivat yhdestä suusta näin sanoen: »Ensin tietysti otetaan, sitten veisataan ja sitten otetaan taas.»

5. Ja kun he olivat tämän sanoneet, sammui Erkki ja kaatui katuojaan, ja tomupilvi peitti hänet näkyvistä.

6. Ja kun he katsoivat tomupilveen Erkin kaaduttua, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkoisissa vaatteissa

7. ja nämä sanoivat: » Mousquetöörit, mitä te seisotte ja katsotte katuojaan? Tämä Erkki, jonka näitte kaatuvan, otetaan teiltä pehmustettuun selliin, ja on sieltä palaava samalla tavalla kun te näette hänen sinne menevän.»

 

Ne Mousquetöörien teot

2. Luku

Säv. Fr:s Sång N:o 31 (Op Amaryllis...) 

Siitä Duellista, johon Erkin harkitsematon huomautus hänet sai Ari-Pekan kanssa.

I

Usvaisen aamun varhaiset hetket

–Sumu peittää

–vaippaan valkoiseen.

–Hiljaisen joukon

–synkeät retket

–Johtavat näin

–puistoon syrjäiseen.

Erkki lausui sanan poikittaisen

Kunniasta epähienon naisen.

Onko eessäs’ vaelluksen maisen

Loppu kun furiiri sut seivästää?

II

Takkinsa Erkki pensaaseen heitti.

–Miekkansa nosti.

–Hyökkäykseen!

–Peruukkiko hänen

–silmänsä peitti.

–Kompastui puun juureen,

–pitkälleen.

Erkki sammui, pois on huolet ...maiset;

Harmia ei tuo nuo huonot naiset.

Erkin luona tanssii keijukaiset.

Furiiri säilänsä jo kohottaa.

III

Usvasta piirtyy vain Erkin takki;

–Ari-Pekka sille

–kumartaa.

–Kahtena näkee

–maailman kaikki

–Silloin tällöin

–polvet notkahtaa.

Huutaa: Vaikka teitä onkin kaksi

Kumpaisenkin laitan matalaksi.

Näin lyön molemmat mä vainajaksi.

Takkia pistää ja sen pudottaa.

IIII

Voitto on selvä, katsokaa kaikki;

–Yksi pisto,

–kaksi vainajaa.

–Maassa nuo makaa,

–toinen on Erkki,

–Kuka toinen on,

–se kertokaa.

Ennenkuin hän kuulla nimen
...sai sen,

Jonka pisti vuoksi tietyn naisen.

Unohtaa hän kaiken olennaisen.

Ruohikkoon laskeutuu ja nukahtaa.

Ne Mousquetöörien teot

3. Luku

Siitä suuresta pamauksesta ja varoituksen sanoja ruudin käsittelystä.

Ja kun Helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki taas yhdessä koolla tekemässä patruunoita.

2. Ja tuli yhtäkkiä humaus ruutitynnyristä, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.

4. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä Mousquetöörit olivat kasvoiltansa aivan mustia ja heidän käyntinsä oli horjuvaa.

5. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: »Katso, eivätkö nämä kaikki ole murjaaneja?

6. Kuinka he sitten ovat Mousquetöörien uniformuissa?»

7. Ja he kaikki olivat hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: »Mitä tämä mahtaakaan olla?»

8. Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: »He ovat täynnä makeaa viiniä.»

9. Niin Antero astui esiin, korotti äänensä ja puhui heille: »Miehet, Hywät Asukkaat, itse kustakin säädystä, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

10. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas tuopillinen menossa.

11. Vaan tämä on Se, mistä meitä kaikkia on varoitettu näillä sanoilla:

12. “Sillä on tapahtuva paljon ja nopeasti, jos liitupiippu suussa ladataan patruunoita”.»

Ne Mousquetöörien teot

4. Luku

Säv. Fr:s Sång N:o 28 (Movitz skulle bli...) 

I

Käräjille tulevat

Näin rahvas, säätyläiset.

Täällä on kai jokainen,

Niin miehet kuin myös naiset.

–Saarna on

–Verraton

–Esko laittaa parastansa.

Virkistystä sielullensa

Saa nyt kaikki kansa.

II

Tuomari jo rykii,

Peruukkiaan kohentelee.

Kirjurikin Sulka-

Kyniänsä teroittelee.

–Erkki on

–Onneton.

–Huomenlahjat täältä kuittaa.

Tuomarille lahjukseksi

Pullon antaa koettaa.

III

Auditööri pienen ryypyn

Otti pullostansa.

Tuomiota kuullaksensa

Hiljeni jo kansa.

–Juttu tää

–Mietittää

–Erkkikö ois lapsen kummi?

Todistajain mielestä

Hän onhan vainen Erkki!

IIII

Erkin asia vakava on,

Se on aivan totta.

Myöskin päätös täytyy tehdä,

Siksi sanon jotta:

–Erkki on

–Syyntakeeton.

–Holhoukseen hänet määrään.

Silloin meidän Erkkisemme

Ei tee mitään väärää.

 

Ne Mousquetöörien teot

5. Luku

Säv. Gustafs Skål

I

Lägger an!

On tullut aika maljat nostaa.

Anteron

On vuoro ryypyt ostaa. D.C.

–Erkille,

–Me lasit kohotamme.

–Ottakaamme,

–Veisatkaamme,

–Mousquetöörille. D.C.

II

Höger om!

Näin toisen maljan kumoamme.

Tuokion

Vain täällä elää saamme.

–Korventaa

–Tää ryyppy multa suolet.

–Poistuu huolet.

–Naisenpuolet

–Erkki tanssittaa.

III

Vänster sväng!

Jo Erkki vasemmalle kaartaa.

Bacci dräng!

Ja neitokaista saartaa.

–Pro primo

–Nyt lasiin katsokaamme.

–Ryypätkäämme,

–Sammukaamme,

–Siis pro secundo.

IIII

Höger sväng!

Taas Tuija koriansa kantaa.

Nautinnon,

Sen sisältö voi antaa. D.C.

–Eskolle!

–Me lasit kohotamme.

–Ottakaamme,

–Veisatkaamme,

–Kirkkoherralle. D.C.

V

Bräcker av!

On päivä ollut kuumanlainen.

Huilataan.

Hei Assi, samanlainen. D.C.

–Assille!

–Me lasit kohotamme.

–Ottakaamme,

–Veisatkaamme,

–Enkelillemme. D.C.

VI

Gevär av!

Tuo malja tähden lailla hohtaa.

Usko vaan,

Se huuleni pian kohtaa. D.C.

–Suudelman,

–Saan siltä tulisimman.

–Polttavimman,

–Hehkuvimman,

–Kaikkein maukkaimman. D.C.

VII

Vänster om!

Jo turhat huolet heitän nurkkaan.

Tuokion,

Tää elonliekki hohtaa. D.C.

–Erkille,

–Jo kasvaa siivet selkään.

–Ei hän pelkää,

–Antaa selkään,

–Luciferille. D.C.

Ne Mousquetöörien teot

6. Luku

 

Sijtä, kuinka Jesse putosi ikkunasta ja Erkki suoritti ihmeparannuksen.

Ja kun vijkon kolmantena päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, nijn Erkki, joka seuraavana päivänä aikoi – olosuhteiden pakosta – matkustaa pois, keskusteli meidän kanssamme ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

1. Ja monta lamppua oli palamassa krouwin yläkerrassa, jossa olimme koolla.

2. Nijn eräs teini, nimeltä Jesse, istui ikkunalla ja kun Erkin puheesta ei tullut loppua, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta krouwarin sikatarhaan.

3. Ja kaikki ryntäsivät ulos auttamaan Jesseä, mutta krouwarin sika, joka oli herännyt mekkalaan ja oli huonolla tuulella, ei laskenut heitä tarhaan.

4. Mutta Erkki meni alas ja heittäytyi sian luo ja kiersi kätensä sen ympärille, sillä he olivat vanhoja tuttavia; olihan Erkki herännyt monena aamuna sen vierestä.

5. Nijn sika leppyi ja laski Mousquetöörit ja Hywät Asukkaat Jessen luo.

6. Ja nijn he tutkivat Jesseä eivätkä havainneet hänessä merkkejä elämästä.

7. Nijn Heikki sanoi, että Jessestä on heti iskettävä suonta mutta Esko oppineena wäitti, että hänen kielensä alle on wijpymättä laitettava iilimatoja verta imemään.

8. Mutta kun Antero aukaisi suunsa ja aikoi ehdottaa taulaamista astui Erkki esijn, veti hukarinsa huotrasta ja sanoi: ”Waiti houkat! Nyt ei auta muu kuin amputoida molemmat jalat polven alapuolelta.”.

9. Sijnä samassa Jesse aukaisi silmänsä, hyppäsi pystyyn ja pakeni paikalta nijn nopeasti, että Erkkikään ei ehtinyt häntä pysäyttää operaatiotaan varten.

10. Ja kaikki ylistivät Erkkiä ihmeparannuksesta, jonka tämä matkaansaattoi käsin koskematta.

11. Nijn hän meni jälleen ylös, mursi sinetin pullosta ja joi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti.

12. Ja he kertasivat toisilleen ihmeellistä tarinaa ja tulivat suuresti humalaan.

13. Mutta Jesseä ei näkynyt ennenkuin seuraavana päivänä Sveaborgin lautalla.

 

Woidaan laulaa kuin Wirsi 555: Oi Herra luoksein jää....

Hei, Jesse, minne moinen kiire on?

Wauhtisi onhan wallan tawaton.

Ei ole sulla ketään perässäs,

Eikä ole liekkejäkään selässäs.

Malta jo hieman, koita seisahtaa.

Kuuntele, Ilpo sua opettaa:

Turhaa on täällä liikaa kiirehtää.

Suotta on jänön lailla wiillettää.

Wuosia eessäs wielä paljon on.

Sulle ne tuowat riemun, nautinnon.

Murhe woi kestää pienen hetken waan,

Mut ilo meille loistaa ainiaan.

Ne Mousquetöörien teot

7. Luku

Sijtä merihädästä matkalla Sveaborgiin ja miten siitä sitten pelastuttiin.

Kun oli päätetty, että oli purjehtiminen Sveaborgiin, annettiin Erkki ja muutamat muut vangit erään Hannu-nimisen profossin haltuun.

1. Ja me astuimme Sveaborgin lauttaan, jonka oli määrä purjehtia Linnoitukseen ja lähdimme merelle ja seurassamme oli Jesse, muuan teini Helsingforssista.

2. Mutta ennen pitkää alkoi vieno merituuli keinuttaa alusta ja Erkki alkoi voida huonosti.

3. Ja kun tuli neljästoistakymmenes minuutti meidän matkallamme kohti Linnoitusta tuntui Erkistä, että lähestyttiin jotain maata.

4. Ja Erkki oksentaessaan laidan yli ja samalla kurkoittaessaan katsomaan lähestyvää rantaa, menetti tasapainonsa ja putosi mereen.

5. Niin profossilla oli aikomus heittää kultakirveellään Erkkiä, että tämä ei pääsisi uimalla karkuun.

6. Mutta kaupunginkapteeni esti hänet siitä aikeesta, sillä jos kirves ei olisi osunut, olisi se kadonnut aaltoihin ikiajoiksi.

7. Niin oli lautta jo saapunut laituriin ja Jesse ehti rantaan Erkkiä vastaan ja ojensi tälle airon läheisestä veneestä.

8. Ja näin Erkki pelastui maalle.

Ne Mousquetöörien teot

8. Luku

Sveaborgin asukkaat osoittavat ystävällisyyttä Erkille ja tämä jää kyykäärmeen puremasta vahingoittumattomaksi.

Kun Erkki oli pelastunut niin hän sai tietää että linnoituksen nimi oli Sveaborg.

1. Ja sen asukkaat osoittivat Erkille ystävällisyyttä ja juottivat profossia niin, että tämä unohti koko Erkin.

2. Mutta Erkki sammui rantapensaaseen ja siellä kätkössä ollut kyykäärme puri häntä käteen.

3. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippivan hänen kädessään, sanoivat he silloin toisilleen:”Warmaan tuo mies on paha rikollinen, koska kostotar ei sallinut hänen elää, waikka hän pelastuikin merestä”.

4. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai käyvän hengettömäksi. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, mutta kyykäärme oli kuollut, muuttivat he mielensä

5. ja sanoivat, että tässä miehessä ei ole mitään wikaa, paitsi se, että hän ei saa käydä täällä luovuttamassa wertaan.

Erkin Epistolat

Erkin Epistola N:o 1

Säv. Fr:s Ep. N:o 22 (Glasen darra...) 

Kertowa Mousquetöörien lujasta luonteesta ja omistautumisesta harrastuksellensa.

I

Krouwiin kaikki juoksujalkaa,

Siellä kohta juhlat alkaa!

Musketöörit, vänrikitkin

Pinkoo tietä pitkin.

Päiwä on kuuma ja janottaa;

Kostuuko kurkkuni lainkaan?

II

Erkki tahtoo maljan nostaa,

Pitkän tuopin kaljaa ostaa.

Tuomo päässä baaritiskin

Ottaa tuplawiskin.

Krouwari lyhtynsä sytyttää

Kesäyön hämärään iltaan.

III

Ilpoltako lippu hukkui?

Heikki pöydän alla nukkui.

Anterolta hattu puuttuu

Arilta rikki on luuttu.

Päiwä jo pihalla sarastaa

Aamuaurinko loistaa.

Erkin Epistola N:o 2

Säv Fr:s Ep. N:o 62 (Movitz valthornet proberar...) 

Orpheuksen rengeille

I

Mitä hemmett....

Erkkikö luuttua soittaa?

Sormia kielille koittaa.

Alkaa laulaa.

Ojentelee kaulaa.

Ystävät koittavat estää.

Tätä ei voi ihminen kestää.

Musketti tuokaa

Sakari jo huokaa.

–Sankista ruutia puuttuu.

–Antero siitä jo suuttuu.

–Sakaria syyttää,

–Hukaria pyytää.

II

Erkki on alkanut soiton.

Kauhu on saanut jo voiton.

Musketöörit karkaa

Pakoon juoksujalkaa.

Krouvi on pian typötyhjä.

Erkki vain nurkassa nyhjää.

Ulvoo kuin hukka,

Sekaisin on tukka.

–Kurkkua alkaa jo kuivaa.

–Karjunta Erkkiä huimaa.

–Soittonsa lakkaa

–Luutun heittää takkaan.

III

Missä on kaikki se joukko?

Tyhjänä on joka loukko!

Ystäviä huutaa.

Kompastuu hän luutaan.

Kaikkensa antaneen Erkin

Valtasi nyt uni herkin.

Kuorsata alkaa.

Vasten tuolinjalkaa.

–Ulkona pakkanen paukkuu.

–Kaukana koirakin haukkuu.

–Hiillos pian tummuu.

–Lyhtykin jo sammuu.

 

Erkin Epistola N:o 3

Säv Fr:s Ep. N:o 27 (Gubben är gammal...) 

Kaupungin Hywille Asukkaille; runoiltu auringonnousua odoteltaessa

I

Hauskinkin ilta päättyvä on,

–Yöllä jo saapuu aamun peikot.

Vaikka ne levähtää saa tuokion,

–Huomen katkoo kahleet nuo heikot.

Kauheimman krapulan tuolla jo nään.

Jaksanko viel´ nostaa maljani tään.

- - - V:cllo - - -

Sauli, tule auttamaan ystävää.

II

Viini ja neidot: ne tuo nautinnon.

–Soitto ja laulu mielen huumaa.

Ystävät, ketkä jo unessa on?

–Maista, Veli, totia kuumaa.

Huomenen hirmut nyt vavista saa.

Katsokaa! Erkkiä viel´ naurattaa.

- - - V:cllo - - -

Uupunut Girtykin nostaa pään.

III

Aamu pian koittaa, tään tuokion

–Baccuksen töitä voimme jatkaa.

Hannulla vielä täys´ vauhti on.

–Koitonkauhut: Nyt hyvää matkaa.

Kerran kai kohmelo saapuu, kenties.

Jalkeilla kuitenkin on joka mies.

- - - V:cllo - - -

Erkki taas maljansa nostaa.

Erkin Epistola N:o 4

Säv Fr:s Sång. N:o 46 (Hur du dig vänder..) 

Juhla-Runo ylitse sen suuren
Mönsteerauksen Viaporissa.

I

Pilvensä reunalla istuskelee:

Ehrensvärd; Alas hän kurkistelee.

Kun käännän pään, Viaporin nään.

Joukkojakin, niin.

Norjasta, Ruotsista, Suomestakin.

II

Pauketta, jyskettä kanuunoiden.

Menneitä päiviä taas muistelen.

Norjalainen, jättiläinen,

Ryyppää ja juo, tuo.

Muut joukot rientävät jo krouvin luo.

III

Kiikarin laskee ja venyttelee.

Augustin itsekseen vain hymyilee.

Uskomaton, joukko tuo on.

Lannistu ei, lain.

Isien henki on elossa ain!

 

Erkin Epistola N:o 5

Säv Fr:s Ep. N:o 67 (Fader Movitz bror...) 

Ensimmäinen kirje kylmän raudan sepille

I

Viinimaljan tään,

Kimmellyksen nään,

Tuot meille onnen, lämmön, hyvän sään.

Väri täydellinen,

Hehku punaposkien,

Tuon pullon; tahdon sen.

–Nosta jo maljas, ystäväin.

–Kaikki on kohta parhain päin.

Neidon saan kauneimman,

Beserkin humalan,

Vasta aamulla oksennan.

II

Ensimaljan tuon,

Kunniakses’ juon.

Jo toisen maljan Kuninkaalle suon.

Kuka surra vois,

Huolet karkaa pois, on niinkuin harput sois.

–Tanssiin sä tempaa neitosi.

–Pyöritä jalat altasi.

Miehen parhaimman,

Erkin uljaimman,

Saat nähdä hummaavan.

 

Erkin Epistola N:o 6

Säv Fr:s Sång N:o 10 (Supa klockan öfver...) 

Toinen kirje kylmän raudan sepille

Musketöörit kuunnelkaa,

Erkki tahtoo laulaa.

Kurkkuanne huuhdelkaa.

Korviin pankaa taulaa.

–Oven Erkki lukitsi.

–Ettei karkuun luikkisi.

Yksikään

Yksilö

Ainutkaan

Henkilö

Kuu yötaivaan kultaa.

Ari lukon murtaa.

Erkin Epistola N:o 7

Säv Fr:s Sång N:o 6 (Hör klockorna med...) 

Rakkaille Sisarille Baccuksen temppelissä.

I

Niin muuttuu mieli naikkosen,

Kuin tuuliviiri pyörien,

Voi vaihtaa paisteen sateeseen.

Jos ymmärtää voisin,

Mitä tekisin toisin?

Tätä tajua en.

II

Viel’ eilen tanssit nauraen.

Sain sulta hymyn, suukkosen.

Nyt huomaan kaiken muuttuneen.

Kai liikaa join kaljaa

Ja kohotin maljaa,

Sain rangaistuksen.

 

Erkin Epistola N:o 8

Säv Fr:s Sång N:o 7 (Kärlek och Baccus...) 

Kenttävääpeli Pappa Wilkmanille

Elämä on vuoksi, kymi mahtavin.

Joki, jossa virtaa pelkkää paloviinaa.

Minä olen kala, Lohi varmaankin.

Jota kieltolaki ikinä ei piinaa.

–Aamusta iltaan juoda näin vois.

–Pois en mä täältä tahtoisi koskaan.

Syötit ja vieheet, niitä vertaan roskaan.

Siis, Veljet, ryypätään maljamme pois!

Hannun ilmestys

1. Luku

Alkulause ja Hannu kertoo ilmestyksestään, joka käskee hänen kirjoittaa, mitä hän näyssään oli saanut nähdä.

Hannun ilmestys, jonka monien päivien hummaus antoi hänelle, näyttääkseen mitä pian tapahtuman pitää

2. ja jonka Hannu tässä todistaa; kaiken sen minkä hän on nähnyt.

3. Autuas se, joka juo, ja autuaat ne, jotka hänelle juomaa eteen kantavat; sillä aika on lähellä.

4. Katso, hän tulee pilvissä ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tullessaan.

5. Minä, Hannu, teidän veljenne, olin Isossa Itä-Mustasaaressa, Rantakasarmin krouvissa.

6. Kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen, joka sanoi: »Kirjoita Kirjaan kaikki mitä näet ja lähetä se toisille Mousquetööreille»

7. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin Hänet.

8. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekki.

9. Ja Hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina.

10. Ja Hänellä oli oikeassa kädessään tyhjä pikari ja Hänen suustaan lähti kaksiteräinen miekka.

11. Ja kun minä Hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena Hänen jalkojensa juureen, Ja Hän pani oikean kätensä minun pääni päälle ja sanoi: »Älä pelkää! Minä tulen vasta aamulla

12. ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

13. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

14. Tämän tyhjän pikarin salaisuus, jonka näit minun oikeassa kädessäni on tämä:

Hannun ilmestys

 

Säv. Fr:s Ep. N:o 81 (Märk hur’ vår skugga...) 

I

Niin aamu koittaa ja huominen saa

Synkimmät pilvensä näyttää.

Minkä voi ihminen, kun janottaa?

Täytyy paloviinaa käyttää.

Taas saapui aamu, ja se tään sankarin

Pään sai hajoamaan pikkusiruihin.

En enää koskisi viinaan.

Ellei se maistuisi maukkaalta niin.

Nyt kai täytyy iltaa odottaa.

II

Kauheimmat hirmut mä eessäni nään.

Niiltä en armoa pyydä.

Jotta sais’ terveeksi ruumiini tään.

Hattuni voin ehkä myydä.

Siitä voisi saada rahaa viiniputeliin.

Ja kohta ehkä päästä vaikka pikkuhuppeliin.

Jos joku hattuni ostais.

Mutta se on vanha ja rähjäinenkin.

Ei kai kukaan sitä huolikaan.

Hannun ilmestys

2. Luku

Uudesta Sveaborgista ja Elämän Veden Virrasta.

Ja minä näin täyden tuopin ja kukkuraisen pikarin, sillä ensimmäinen ryyppy ja ensimmäinen kolpakko olivat kadonneet, eikä päänkivistystä enää ole.

2. Ja suuren linnoituksen, Uuden Sveaborgin, minä näin laskeutuvan alas pilvistä valmistettuna kuin kuuma toti, juojallensa kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen krouvista sanovan: »Katso, onnen maja, kärsimysten keskellä!

4. Ja se on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä krapulaa ole enää oleva, eikä murhetta ja parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.»

5. Ja Hän näytti minulle Elämän Veden Virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi kaikista hanoista.

6. Eikä aamua enää ole oleva eikä auringon valoa, sillä nenän ja poskien rusotus on valaiseva heidän vaellustaan.

7. Ja Hän sanoi minulle: »Nämä sanat ovat vakaat ja todet ja minä olen tullut näyttämään palvelijoilleni, mitä pian tapahtuman pitää.

8. Siis vaviskaa, Raittiuden Ystävät, sillä tulemisen päivä on lähellä.»

Hannun ilmestys

 

Säv. Fr:s Ep N:o 82 (Hvila vid denna källa...) 

Veljet, nyt ottakaamme.

Näin pikku juhlan aikaansaamme.

Pullot, me kaikki jaamme.

Ja ryypyn päälle veisataan.

Neidot, nuo kaunehimmat.

Jo riemu täyttää kaikkein rinnat.

Polskat ain’ tulisimmat.

Me tänä yönä tanssitaan.

Sen nähdä saan,

Kun viinimaljain kanssa.

Näin juhlitaan.

Veljet, nyt ottakaamme.

Ei aamu koita milloinkaan.

- - - Corno - - -

Ei koita milloinkaan.

 

Loppulause

Arwoisa lukija. Jääkäät nyt hywästi ja menkäät rauhassa eteenpäin elon taipaleella. Maailmaamme mahtuu monenlaista; Erkkejä, Mousquetöörejä, Siunausta ja Turmiota. Älkäämme ottako kuitenkaan mitään sijtä taakaksi matkallemme, waan nouskaamme uuteen päiwään uutena ihmisenä; mieli awoinna kaikelle nijlle lukemattomille asioille, jotka odottawat löytäjäänsä polkumme warrella. Hywää matkaa!